Kasvien kanssa touhuilemista.
On ollut ihanaa seurata, mitä puutarhassa nousee maasta. Yllättävän monet ihanuudet ehtivät kukkaan jo toukokuun aikana.
Narsissit kääntyivät kohti aurinkoa.
Kulleroita on siellä täällä pitkin puutarhaa.
Kirsikkapuu kukki myös, ei nyt vallan valkoisenaan mutta kuitenkin.
Etupihaa komistaa angervo. Tarkempaa lajia en tiedä.
Ja edelleen valkoista. Tämä kukkii yrttipalstalla.
Toisen hyötykasvin eli punaviinimarjan kukintaa.
Lemmikkejäkin on noussut moneen kohtaan. Isäntä ohitti lemmikkilämpäreen pyynnöstä (ja ihan vähän vain nuristen) nurmikkoa leikatessaan.
Vuohenjuuri tuli istutettua hätäpäissä syksyllä turhan tiukkaan paikkaan. Vaan kukkii iloisena silti.
Vuorenkilven kukinta jäi hyvin vähäiseksi, vaikka perkasin ja lannoitin penkin.
Ja vielä esikot. Tässä kuvassa kukinta on vasta aluillaan.
Viikon kasvi -palsta on joutunut lepäilemään vuosikaudet. Ruikataanpas palstan juurelle vettä ja elvytetään se uuteen kasvuun.
Aloitetaan ihanaisella kevätkukkijalla eli valkovuokolla.
Wikipedia kertoo ytimekkäässä artikkelissaan valkovuokosta mm. seuraavaa:
Valkovuokko (Anemone nemorosa) on monivuotinen, Euroopassa laajalle levinnyt leinikkikasvi. Suomessa valkovuokko liitetään äitienpäivään ja kukinnan edistymistä seurataan leskenlehden ja sinivuokon tavoin kevään ensimmäisiin kuuluvana kukkivana luonnonkasvina. Valkovuokko on Suomessa rauhoitettu Oulun ja Lapin lääneissä.
Valkovuokko on Uudenmaan maakuntakukka. Valkovuokko sisältää muiden leinikkikasvien tavoin myrkyllisiä yhdisteitä.
Olen itse aina pitänyt valkovuokkoa "villinä" kasvina, mutta Wikipediankin mukaan sitä käytetään yleisesti puutahroissakin. Omaan lapsuuden ympäristööni se ei kuulunut. Minusta on riemastuttavaa, että tätä kaunotarta kasvaa nykyisellä pihallani näkyvällä paikalla.
Muita sivuja valkovuokosta:
|
|
Toukokuun alku oli viileä. Pihalla ei juuri muuta kannattanut tehdä kuin rapsutella menneen vuoden tähteitä ja siistiä paikkoja muutenkin. Viime päivinä onkin sitten lämmennyt ja reippaasti - muutama hellepäivä on pidetty näin helatorstain tienoilla.
Ja kasvit ovat riemastuneet lämmöstä!
Saniaiset ovat pitäneet ahkerasti kokouksia.
Lipstikka on saanut kasvuvauhtia.
Pionit puskevat orvokkien seurassa.
Edit: Nämä puskijat ovatkin päivänliljoja. Pionejakin toki penkissä on.
Valkovuokot ottavat aurinkoa.
Onnenpensas helottaa.
Tämän kaunottaren kukinta alkaa olla jo ohi näin kuun puolivälissä.
Uskaltauduin istuttamaan jo orvokkeja sekä kylvämään yrttimaahan siemeniä.
Kylvin tilliä, erilaisia lehtisalaatteja ja kehäkukkia. Tein nimilaput kierrätyshengessä maitotölkin pahvista ja grillitikuista.
Muutimme viime marraskuussa, taas. Vihdoin unelma omakotitalosta täyttyi. Talo on rakennettu 70-luvulla, joten puuhaa riittää, sekä sisällä että ulkona.
En ehtinyt tehdä pihalla mitään ennen talven tuloa. Talon myyjä toki esitteli, mitä missäkin kohdassa kasvaa, mutta muistankos minä niistä mitään. Muutama kuukausi on siis mennyt lumien sulamista odotellessa ja tuumaillessa. Lähes kaikesta valkoisesta on nyt päästy. Haravoimaan ei vielä pääse, istuttamisesta puhumattakaan, vaan oksaleikkuria voi jo käyttää.
Syyshortensia pääsi ensimmäiseksi kohteeksi. Se oli kasvattanut puolimetrisiä piiskoja viime kesänä. Eroon niistä ja vähän muustakin. Pelottaa, teinkö tuhoja. Toivottavasti en, koska mielestäni syyshortensia on yksi ihanimpia syyskesän kukkijoita.
Paikkapaikoin maasta on jo nousemassa... jotain
Seinustalla värjöttelee muutama urhea krookus. En kuitenkaan kuvannut niitä kylmässä säässä suppuisina.
Sateisena viime kesänä kukkapenkin upeat pionit retkottivat joka suuntaan onnettoman näköisinä. Kirjoissa oli kuvia pajusta punotuista kukkatuista. Onnistuin saamaan pitkiäkin pajuja, mutta niiden liottaminen ei käynyt päinsä: ei riittävän pitkää astiaa, järvestä puhumattakaan. Onneksi lyhyempiäkin pajuja löytyi. Liottelin niitä viikon verran, ja sitten punomaan. Tällaista tuli, aivan omalla kaaos-seka-improvisaatiotekniikalla.
Loimitus olisi voinut olla tiheämmässäkin, kun nyt valmista tulosta katselee. Kuteiden jatkaminen olisi silloin ollut varmasti helpompaa. Muutenkin hieman arveluttaa tuen kestävyys, vaan sehän nähdään kesän kuluessa.
