Sateisena viime kesänä kukkapenkin upeat pionit retkottivat joka suuntaan onnettoman näköisinä. Kirjoissa oli kuvia pajusta punotuista kukkatuista. Onnistuin saamaan pitkiäkin pajuja, mutta niiden liottaminen ei käynyt päinsä: ei riittävän pitkää astiaa, järvestä puhumattakaan. Onneksi lyhyempiäkin pajuja löytyi. Liottelin niitä viikon verran, ja sitten punomaan. Tällaista tuli, aivan omalla kaaos-seka-improvisaatiotekniikalla.

Loimitus olisi voinut olla tiheämmässäkin, kun nyt valmista tulosta katselee. Kuteiden jatkaminen olisi silloin ollut varmasti helpompaa. Muutenkin hieman arveluttaa tuen kestävyys, vaan sehän nähdään kesän kuluessa.